Nuoret suhtautuvat työelämään aiempia vuosia toiveikkaammin

Globaalit kriisit ja niiden jälkimainingit 2020-luvun alussa horjuttivat tulevaisuususkon lisäksi nuorten suhtautumista työelämään. Aivan viime vuosina olemme kuitenkin huomanneet jälleen positiivisia signaaleja nuorten asennoitumisessa työelämään ja siihen liittyvissä valmiuksissa. Havainnot perustuvat NYT Nuorten Tulevaisuusraportti -kyselytutkimukseen, johon vastaa vuosittain n. 5000 nuorta yläkoulusta sekä toiselta asteelta.

Usko omiin mahdollisuuksiin menestyä työelämässä on vahvistunut

Aiempaa useampi nuori uskoo omaavansa riittävät työelämävalmiudet. Vuoden 2025 Tulevaisuusraportin vastaajista 71 % koki omaavansa hyvät työelämään liittyvät tiedot ja taidot, kun vastaava luku oli vuonna 2023 yhdeksän prosenttiyksikköä vähemmän. Samalla myös yhä useampi uskoi löytävän oman paikkansa työelämästä, huoli työelämän kuormittavuudesta taittui ja aiempaa useampi nuori odotti innolla työelämää.

Nuorten työelämäodotuksissa ja kokemuksissa omien valmiuksien riittävyydestä nähdään positiivista kehitystä aivan viime vuosilta pandemia seuranneen notkahduksen jälkeen. Myös into hakeutua kesätöihin on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta ja vuonna 2025 74 % vastaajistamme oli hakeutumassa kesätöihin. Kuitenkin se, että edelleen yli kolmannes nuorista pelkää työelämän olevan liian kuormittavaa, on huolestuttava tulos. Ennen pandemiaa näin koki vain 19 % vastaajistamme. Tuloksemme kertovat siitä, kuinka herkästi globaalit kriisit ja niiden seuraamukset sekä näihin liittyvä keskustelu heijastuu nuorten ajatuksiin tulevasta. Sillä, millaisen kuvan annamme työelämästä nuorille, on suuri merkitys.

Nuoret suhtautuvat työelämään aiempaa tiedostavammin ja kokonaisvaltaisemmin

Nuorten työelämäodotuksista on kirjoitettu paljon, eikä läheskään aina kovin kannustavaan sävyyn. Vaikka odotusten ja työelämän realiteettien välillä eittämättä onkin havaittavissa paikoin jännitteitä, ovat nuorten odotukset monilta osin perusteltuja ja kestävällä pohjalla.

Palkka on edelleen tärkeä asia, mutta sen lisäksi nuoret kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota työelämän laatuun ja merkityksellisyyteen. Nuoret ovat huolissaan omasta jaksamisesta sekä työ- ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta. Etätöitä huomattavasti enemmän korostetaan työyhteisön, turvallisuuden kokemisen ja hyvän johtamisen merkitystä. Erityisesti tytöt kiinnittävät huomiota sosiaalisen vastuullisuuden toteutumiseen työpaikoilla. Oman työn nähtäisiin mielellään linkittyvän tärkeäksi koettujen arvojen edistämiseen.

Edellä kuvatut ovat asioita, jotka työpaikoilla tulisi huomioida. Tämän merkitys korostuu ajassa, jossa yhä useampi työntekijä kuormittuu tulos- ja osaamisvaatimusten kasvaessa sekä henkilöstöresurssien pienentyessä. Keskusteluun nuorten vaatimuksista olisi reilua sisällyttää myös kysymys siitä, ovatko työelämän vaatimukset nuorille kuinka kohtuullisia. Tässä tärkeää on dialogi nuorten kanssa keskinäisen ymmärryksen luomiseksi. Oppilaitosten työelämäyhteistyön kautta tapahtuvan tutustumisen lisäksi työpaikoilla tulee varata riittävästi aikaa ja resursseja perehdytykseen sekä ylipäänsä sen varmistamiseen, että nuori kokee olonsa tervetulleeksi työyhteisöön. Positiivisen vastaanoton ja kannustamisen merkitys korostuvat etenkin työelämän alkumetreillä. Nämä asiat nousivat esille myös Tulevaisuusraportin tuloksista, kun kysyimme nuorilta kokemuksista kesätyöpaikkoihin liittyen.

Työn merkitykset elävät ajassa

Ennen oltiin maistereita vapaa-ajallakin työidentiteettimme määritellessä minuuttamme laajalti myös varsinaisen työn ulkopuolella. Nuoremmat sukupolvet vaikuttavat vähemmän urakeskeisiltä, eikä heidän identiteettinsä rakennu yhtä vahvasti työn ja titteleiden ympärille. Yhä useammin työ nähdään vain yhtenä elämän osa-alueena muiden joukossa. Tämä ei tarkoita sitä, että työ olisi jotenkin vähemmän tärkeää, vaan sitä, että sen rooli ja merkitykset elävät ajassa. Monille työ näyttäytyy ennen kaikkea muun merkityksellisen elämän mahdollistajana. Trendi ei näy pelkästään nuorten kohdalla, vaan esimerkiksi vapaa-ajan merkitys on kasvanut myös vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Työn ja muun elämän suhde tasapainottuu.

Työn merkitys on kuitenkin aihe, jonka äärelle kannattaa pysähtyä. Jos jokin muuttuu, niin sillä on todennäköisesti myös seuraamuksia. Näyttäisi siltä, että työtä lähestytään aiempaa vahvemmin yksilölähtöisistä eikä niinkään yhteiskunnallisista tai yhteisöllisistä ihanteista käsin. Kehityksellä on myös varjopuolensa. Työn perimmäinen merkitys, joka kiteytyy oman toimeentulon varmistamiseen sekä osallistumiseen yhteiskunnan pyörittämiseen oman työpanoksen kautta, ei tunnu enää niin trendikkäältä. Se on harmillista, sillä tämä merkitys on mainio siksi, että se tekee kaikesta työstä jo lähtökohtaisesti merkityksellistä ja jotain, mistä voi olla ylpeä.

Lauri Vaara

Erityisasiantuntija

Nuorten yrittäjyys ja talous NYT